Sukupuolten välinen palkkakuilu – missä mennään nyt?

Sukupuolten välinen palkkaero on edelleen arkipäivää suomalaisessa työelämässä. Vaikka tasa-arvoa on pyritty edistämään, naiset ansaitsevat yhä keskimäärin 16 % vähemmän kuin miehet. Palkkaeroihin vaikuttavat monet tekijät, kuten sukupuolittuneet työmarkkinat, johtotehtävien jakauma ja työaikojen joustamattomuus. Miten tilanteeseen voitaisiin puuttua? Entä mitä voisimme oppia Ruotsin joustavammista työelämäkäytännöistä?

Lukuaika noin 2 min

Sukupuolten välinen palkkaero on edelleen merkittävä haaste suomalaisessa työelämässä. Tilastokeskuksen mukaan naisten keskiansio on noin 84 % miesten keskiansiosta, mikä tarkoittaa noin 16 % palkkaeroa.

Palkkaeron taustatekijät

Yksi merkittävä tekijä palkkaerojen taustalla on työmarkkinoiden jakautuminen sukupuolen mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan ammatit ovat voimakkaasti sukupuolittuneita niin kunta-alalla, valtiolla kuin yksityisellä sektorilla. Vaikka tämä segregaatio vaikuttaa palkkaeroihin, se ei selitä niitä kokonaan, sillä miehet ansaitsevat kaikilla sektoreilla keskimäärin enemmän kuin naiset.

Lisäksi naisten koulutustason nousu ja siirtyminen korkeamman taitotason ammatteihin eivät ole kaventaneet palkkaeroa odotetusti. Naisilla on usein hoitoalan koulutus, kun taas miehillä on teknisen alan koulutus, mikä osaltaan vaikuttaa palkkaeroihin.

Palkkaerojen kehitys ja vaikutukset

Vaikka kunta-alalla ja valtiolla palkkaero on kaventunut vajaalla kahdella prosenttiyksiköllä tutkimusjaksolla 2013–2020, yksityisellä sektorilla palkkaero kaventui ensin samansuuntaisesti, mutta kääntyi jälleen kasvuun koronapandemian alkuvaiheessa. Yksityisellä sektorilla miehiä on suhteellisesti naisia enemmän johtotehtävissä, joissa palkkaero on noin 24 %.

Mahdolliset ratkaisut

Palkka-avoimuuden lisääminen on yksi keino kaventaa palkkaeroja. Joissakin maissa työnantajat ovat velvoitettuja todistamaan, että he maksavat samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Samankaltaisia toimia voitaisiin harkita myös Suomessa.

Lisäksi työn ja perhe-elämän yhteensovittamista tulisi helpottaa entisestään, jotta molemmilla sukupuolilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet edetä urallaan. Perhevapaauudistus on ollut askel oikeaan suuntaan, mutta lisätoimia tarvitaan. Suomessa joustavuus työajoissa on edelleen haaste, erityisesti aloilla, joilla kolmivuorotyö on yleistä. Monesti työntekijät, joilla on pieniä lapsia, joutuvat työskentelemään vuorotyössä ilman mahdollisuutta mukauttaa työaikojaan perhetilanteensa mukaan. Esimerkiksi Ruotsissa työelämässä on enemmän joustoa, ja pienten lasten vanhemmille tarjotaan useammin mahdollisuus tehdä päivävuoroja tai mukautettuja työaikoja, mikä tukee paremmin työn ja perhe-elämän tasapainoa. Tällaiset käytännöt voisivat parantaa työhyvinvointia ja edistää tasa-arvoisempaa urakehitystä myös Suomessa.

Palkkaerojen kaventaminen edellyttää myös asennemuutosta ja tietoisuuden lisäämistä. On tärkeää tunnistaa ja purkaa sukupuolistereotypioita, jotka ohjaavat uravalintoja ja vaikuttavat palkkaukseen.

Sukupuolten välisen palkkakuilun umpeen kurominen vaatii määrätietoisia toimia niin lainsäätäjiltä, työnantajilta kuin koko yhteiskunnalta. Se on keskeinen askel kohti tasa-arvoisempaa ja oikeudenmukaisempaa työelämää.

@Poolia Suomi Oy